Miksei kukaan päivitä tätä blogia..? Näköjään pari kk vierähtänyt sitten viime raapustuksen. Yritän nyt muistella mitä kaikkea onkaan tapahtunut sen jälkeen, siinä onkin haastetta kun tuntuu että nykyään on hyvä, että muistaa oman nimensä

No joulukuussa käytiin muutaman vuoden tauon jälkeen messarissa V-09 ja PMV-09- karkeloissa. Reissu oli lystikäs, mutta raskas. Ajettiin Apin ja Lillin (tai itseasiassa Lilli ajo koko matkan...) pe-la välinen yö Helsinkiin. Aamulla oltiin perillä messarin parkkiksella joskus kutosen aikaan. Laitettiin maate autoon ja kello soimaan puoli kasiksi. Herättyä meidät olikin saarrettu, joka paikka täynnä autoja sekä koiria ja häkkejä rahtaavia ihmisiä. Livahdettiin siinä vaivihkaa vessaan hiukan siistiytymään, oltiin hiukan kärsineen näköisiä.,

Meidän poppoota edusti Luva ja hyvin edustikin. Lauantaina  oli junnunarttujen toinen ERI:llä, esiintyikin todella hienosti. Karvatonhan se oli, mutta ei nyt aivan hirveesti sen suhteen porukasta erottunut. Sunnuntaina Luffe tekit "Napit" ja esiintyi tarmokkaasti tassuja kattoon nakellen. Tästä ei tuomarisetä tykännyt ja passitti EH:lla kehästä pois. Eka kertaa kun Luffen liikuntaa moitittiin. Mun silmiin se on edelleen niin kaunis ja liikkuu kuin unelma (sillloin kun malttaa). Annen bortsut nappas ERI:t molempina päivinä ja eiköhän ne PN-karkeloissakin mukana olleet.

Joulu oli ja meni. Pukki kävi ja toi lahjoja kaikille muille paitsi koirille. Toivottavasti ovat kiltimpiä ens vuonna

Tammikuun alussa käytiin Ullan kans heittämässä keikka Kajaanissa. Lauantaina oli agilitykisa ja sunnuntaina näyttelyt. Mulla mukana koko remmi. Suru täytti 7.1 10 vuotta, joten sillä oli halpa esiintyminen ja sen vuoksi se sinne raahattiinkiin. Nappi ei ole pariin vuoteen kehässä käynyt ja Ruusu käynyt kerran viime keväänä hakemassa H:n silakka-arvostelulla. Toiveena oli Ruusulle EH, Surulle ja Napille ei oikeastaan mitään toiveita. Ja kerrankin toiveet suorastaan ylittyivät Ruusun saadessa EH:n hienolla arvostelulla, Nappi oli VSP cacibin kera ja Surukin sai ERI:n. Nappi ja Ruusu panivat pahintaan kehässä, molemmat hyppivät ja riekkuivat minkä kerkisivät. Napin arvostelussa siitä olikin jotain mainintaa, että liikkeitä hankala arvostella koska koira hyppii  *nolo*

Pitäis vissiin noita näyttelyhommia joskus harjoitella... No onneksi Unna oli paikalla ja esiintyi todella hienosti, paikkas hieman äidin ja siskon jälkiä...Unna sai myös EH:n hyvällä arvostelulla.

Agility meni penkin alle, koira karkas väärälle esteelle ja hylsyhän se sieltä pamahti.

Hotelliyöpyminenkin meni viiden koiran kanssa hyvin, ainoastaan omistajien valhe "meillä on vain kaksi koiraa" aiheutti hieman harmaita hiuksia. Varsinkin kun kysyttiin, että minkärotuisia ne on...Miten sopii yhtälö kaksi koiraa, mutta kolme eri rotua yhteen? Huonosti...

Koirakisoja on tälle vuodelle kertynyt jo ihan mukavasti, tuloksia ei sitten olekaan. Tammikuun lopulla käytiin kolme starttia agilityä. Mulla itsellä oli vähän sellainen herran haltuun-meininki ja sen huomas tuloksissakin. Pari hylsyä ja yksi tulos. Koira karkas väärille esteille, ohjaaja oli myöhässä koko ajan. Nyt pidetäänkin hiukan agilitytaukoa, eihän meillä sellaista pidempää taukoa ole ollut pitkään aikaan. Tosin tänään rikoin tauon ja kävin vähän treenailemassa. Ruusukin on ollut tauolla juoksun takia. Meidänhän piti Unnan ja Ruusun kans startata eka kertaa just tuolla pakkasrallissa. No Ruusua ei ole saatu vielä siihen kuntoon, että sen kans ois voinu mennä kisoihin edes kokeilemaan, mutta Unna ja Seija oli! Ne mennä täräytti kaks starttia ja heti eka radalta tuli tulos ja sijoittuivatkin toiseksi. Toiselta radalta oli tullu hylsy, olikohan se hypänny esteen väärinpäin. Ja radat ei ollu mitään helppoja vaan ykkösten radat ois kelvannu melkein kolmosillekin, tosi haasteellisia! On ne melekosia. Niin ja meinasin unohtaa, että Unna oli taas yksissä SM-kisoissa. Nimittäin koirahiihtokisoissa. Se kävi juoksemassa lainaohjaajan kanssa lasten sarjan kakkoseksi. Kävin kattoon startin ja olihan se hauskan näköistä. Se ulisi siinä lähtöviivalla ja juoksi niin tosissaan koko matkan niinkuin ois isompikin vetokoira. On sillä asenne kohdallaan! Oli kyllä tosi kiva käydä katsomassa, kamera tosin jäi taas kotia niin ei oo todistusaineistoa.

Niin ja eilen käytiin Napin kanssa tokoilemassa Kemijärvellä. Kotia tultiin kakkostuloksen 242 pistettä kera sekä hirveän ketutuksen. Mulla oli taas kuningasajatus jättää sille kuppi odotteleen häkin päälle ja kävin vielä just ennen lähtöä sitä näyttämässä. Ei ollut muuten hyvä ajatus! Huomasin se jo heti seuruussa, kun koira ei keskittynyt hommaan ollenkaan. Ja joka liikkeen välissä se lähti rynnimään kupille. Kaikissa noudoissa se toi kyllä kapulan nätisti, mutta samantien kun oli luovuttanut niin avot se lähti palkalle. Ja ruutuunmenossa sitten napsahti oikein tosissaan. Se oli samaan suuntaan ku kuppi ja sinnehän se iloisesti lähti painattaan. Sain pidettyä sen kehässä ja jopa ohjattua uudelleen ruutuun, mutta eihän se siellä joutanut olla. Ruutu meni siis nollille ja siinäpä se sitten se ykköstulos olikin. Arvaatkaapa hymyilittikö enään loppukokeen ajan, noup. Muuten liikkeet meni ok, toki noita pikkuvirheitä malttamattomuudesta rokotettiin melkein joka liikkeessä. Mutta kaukot meni hyvin! Se ei liikkunut! No tästä seuraa sitten se, että mennään taas parin vkon päästä uudelleen kisoihin Tornioon. Olin jo niin ajatellut ettei sinne tarttisi lähteä vaan saataisiin se ykkönen jo nyt. Mitäpä sitä vapaita viikonloppuja viettämään...

Ens vkonloppuna lähtään Raaheen, meillä on sunnuntaina Oulussa mieluinen tehtävä kun meidän kummipoika saa nimen

Kirjoittelen sitten kuulumisia uudelleen parin viikon päästä kun ollaan sieltä Torniosta suoriuduttu. Ja peukut pystyyn, että me nyt saataisiin se ykkönen!!!

 Laitanpa vielä treenikuvia tammikuulta. Saara on heilunut kameran kanssa parissa treeneissä, siis kaikki kuvat on ottanut Saara Kangasniemi.

Nappi seuraa

Nappi rodeohevonen

Ruusukin harjoittelee...

Hyvin menee...emännältä tippuu housut...

Pikkusen vielä pitää viilata tuota oikeaa paikkaa

Välistä tulee hyviä hetkiä, jotka kestää tosin korkeintaan sekunnin/metrin...

Osaa se istuakin..

Sitten loppuposeeraukset. Nää on Ruusun mielestä ihan syvältä...

Ja Nappikin poseeraa

Eli viime kirjjoituksesta unohtui mainita Unnan näytelmäreissu Jyväskylän KV-näyttelyyn. Tiukka tuomaritäti oli ollut ja ERIä hyvin nihkeästi jaellut (hyvä juttu ) ja Unnakin oli punaisen nauhan saanut kotiinviemisiksi ja sijoittunut junnuluokassa kolmanneksi. Arvostelu oli tosi hyvä, lähinnä löysyydestä tuli mainintaa, mutta se vielä pikkuneidille suotakoon.

Niin ja ilmotin sitten sinne Kajaanin koko bändin tai no Minnie tiputettiin kelkasta pois. Eli Sutturakin pääsee kehään vouhkaseen.

Kävin tälllä viikolla treenaan agia Napilla ja Ruusulla, Surukin oli matkassa. Taikan painostuksesta piti Surunkin päästä treenaamaan ja voi tsiisus kun tuossa koirassa on Asennetta! Tuntuu ettei se nahoissaan pysy, sellaisella raivolla se paahtoi esteitä, puomikin vaan kolisi ja heilui kun se paahtoi tuhatta ja sataa. Pari kertaa tipahti ohimennen alaskin kun ei siinä vauhdissa saanut tassuja puomille aseteltua. Varsinainen pikku kärppä. Tuosta asenteesta kun saataisiin vaikka puolet Napin menemiseen niin avot se ois siinä!

Tänään kävin Napin kans ohjatuissa treeneissä ja oli vähän taas vaisua menoa meiltä molemmilta. Meneehän se rataa ihan hyvin, mutta silleen pikkusievästi. Kaipaisin tulta ja tappuraa! Pitäsköhän omia sittenkin tuo Ruusu itselle, siinä on myös sellaista menemisen meininkiä. No jos ei tuo Vinskin  treenaustahti tiivisty niin ehkäpä niin käy... Siis tämä oli uhkaus Vinski!

No niin mistähän sitä aloittais...Ollaan nimittäin kisatti viime aikoina oikein urakalla, mutta tuloksien puolesta yllättäen taas blaah-luokkaa. ..

Aloitetaanpa Kajjjaanin agikisoista, jonne lähettiin täältä oikein linja-autolla. Porukka kutistyi kutistumistaan kisapäivän lähestyessa, silloin alunperin kun reissua suunniteltiin lähtijöitähän oli ihan pilvin pimein. Oli se aika hauskan näköistä kun oli iso linja-auto ja siellä perällä kökötti muutama ihminen. No olihan meitä kymmenkunta. Kerho ystävällisesti sponssas matkaa sen verran ettei kustannukset nousseet ihan mahdottomiksi ja päästiin reissu toteuttamaan. Lähtö oli melko aikaisin eli yhden aikaan yöllä...Yritin nukkua kovasti, mutta turhaan, ei onnistunut. Pirteänä siis uuteen päivään. Kisat alkoivat ykkösluokilla klo 8. Me päästiin vauhtiin joskus kolmen? aikoihin. Kolmosille oli kolme kisaa. Nyt yritän muistella miten ne meni...Eka radalta tais tulla puhdas nolla, joo niin oli. Ja toinen rata oli katkera pala; siinä oli yks sellainen hankala kohta, jota pähkäilin kovasti ja ratkaisun siihen keksin heti startin jälkeen. No tässä kohdassa aikaa paloi reilusti, hylky ja kielto oli lähellä, mutta puhtaasti selvittiin. Aikavirhettä tuli sekunnin verran. Eli tulos 1 piste jotain. Kolmas rata meni ihan hyvin,  yhden takaakierron vein huolimattomasti ja ei lähtenyt hyppäämään eli kielto saatiin. Ihanneaikaan kuitenkin, tulos5.  Arpajaisista voitin koiranruokaa ison säkin, joten jotain tuomista tältäkin reissulta oli. Kisat loppuivat joskus yhdeksän jälkeen illalla ja kotona oltiin kolmen aikoihin. Onko järkee vai ei...Ei. 

Seuraava viikonloppu olikin urakointia agilityn tiimoilta Tornion kaamosrallissa. Kisat meni aikalailla penkin alle. Saatiin yks puhdas nolla ja yks yliaikanolla, kymppi ja loput hylkyjä. Ei paljon kerrottavaa jälkipolville.

Seuraavat agikisat tammikuun lopussa Torniossa. Saas nähä osaako Ruusu vielä silloin mitään eli pääseekö kisaamaan.

Kaikista katekrin pala oli kuitenkin viime viikonlopun tokokisat, joista en ole ehkä toipunut vieläkään... :( snif.  Meidän tämän vuoden tavoitethan olin tokon osalta se voi1, kaks kakkostulosta on plakkarissa, joten viimeinen mahdollisuus saada se. Arvaapa saatiinko? Ei.  Ja ei sekään niin harmita jos ois möhlänny niissä meille vaikeissa liikkeissä, mutta MINÄ kämmäsin ihan itse kaks meille ihan niin maanperusteellisen helppoa liikettä!

Paikallaolo hyvä, 10.

Seuraaminen Napiksi hyvä. Siis ei edistänyt ihan kauheesti vaan seuras aikalailla oikeassa paikassa, 9.

Liikkeestä istuminen. Tässä liikkeessä ei ikinä ongelmaa, mutta mitä tekee Riikka...Käskytän koiran ihan päin peetä ja se jää seisomaan. Rupesin muka jotenkin varmistelemaan ja käännyin koiraan päin ja sanoin käskynkin ihan väärin. ARGH!!! no tästä siis 0

Luoksetulo ihan täydellinen; tuli lujaa, pysähtyi kuin seinään, aivan huippu! 10

Hyppynouto. Tämä liike on helpoista helpoin. Ei olla itse asiassa kovasti treenattukaan, koska vaan niin helppo. No ei sitten ollutkaan. Heitin kepakon vinoon ja koira kiersi esteen takaisin. Ei käynyt mielessäkään jotenkin korjata sitä hyppäämään, koska eihän se ole ikinä kiertänyt. No nyt kiersi. 0

Tunnari tosi hyvä. Ei häseltänyt vaan nosti heti oman, ei pureskelua, nopea palautus. 10

Metallinouto hyvä, 10.  Tämä on meille aina ollut hyvä ja helppo liike, joten ois sopinut kuvioon, että sekin ois menny pieleen...

Ruutua jännitin, se meillä aika epävarma. Hyvin juoksi ruutuun, tarvi toisen seiso käskyn pysähtymiseen, koska jäi haistelemaan ruutua (ts.etsimään makupalaa). Oisin voinut tietty käskyttää sen toisella käskyllä suoraan maahan, mutta en hoksannu. Tässä siis tuli yksi ylim. käsky, muuten oikein hyvä, 8.

Kauko-ohjaus on se meidän murheenkryyni, koska edistää edelleen. Asennonvaihdot meni hyvin, mutta edisti taas, ei onneksi koko mittaansa, joten ei nollille mennyt. Tästä 6.

Kokonaisvaikutus 10. Tuomari kehui kovasti ja sanoi, että ollaan edistytty hurjasti viime kerrasta kun se on meidät nähnyt. Meistä tulee kuulemma tätä vauhtia suomenmestareita kohta...joo-o. Olihan se kiva kuulla, mutta mieli oli kyllä niin maassa, kun tajusin ettei se ykkönen nyt oo mitenkään mahdollinen.

Tulos 242 pistettä ja kakkostulos, luokkavoitto (2 koiraa...)

Niin ja tuomari oli Marja-Leena Hituri

Siis mua harmitti niin paljon, että en muista onko ikinä kisoissa harmittanut, hyvä etten itkuun purskahtanut... Tosi hauska harrastus :) Koko ajan mielessä pyöri nuo kämmätyt liikkeet, seuraavan yönkin vielä niitä pähkäilin. Ärsyttävää itseltä, että noin tosissaan ja vakavasti epäonnistumisen otin, yleensä en epäonnistumisia jää miettimään tai ne mieltä masenna. No ei auta muuta kuin uutta matoa koukkuun, seuraavat kisat helmikuussa. Ens vuodelle sitten enemmän tavoitteita; pitäis saada voi ja evl ykköset. Jepujee.

Seuraavat karkelot on Helsingissä parin viikon päästä. Ihan turistiksi lähen hengaileen jos vaan kyytipolitiikka järjestyy. Luva on kehässä, joten sitä jännätään. Oon miettinyt ilmoittaisinko Ruusun/Napin tai Surun Kajaanin tamminäyttelyyn. Supi täyttää 10 vee, joten siksi se. Nappi ei oo pariin vuoteen kehässä käynyt, joten vois olla ihan kiva viedä se. Tosin tiputtaa karvaa koko ajan. Ja Ruppanaa vois käydä näyttämässä muuten vaan, vieläkö se on H:n arvoinen :) On se ehkä hiukan massaa saanut, mutta aikamoinen rimpula se on. Eikä karvaakaan nimeksi. Tämä viikko aikaa miettiä.

Niin ja meinas tärkeä uutinen unohtua eli Luva kävi silmätarkissa. Monen tohtorin luona oli käynyt (siellä joku koulutus menossa) ja täysin terveet silmät on! Samoin polvet tarkastettiin, ne 0/0, hyvähyvä! :) Keväällä sitten loput kuvaukset.

Eli kun kasvattaja lorvailee niin joku onneksi jaksaa...

Aloitetaanpa vaikka Luvasta, joka kävi tälle syksylle pyörähtämässä Seinäjoen KV näyttelyssä olemalla hienosti VSP! Luva sai kolmannen sertinsä ja ois saanu kolmannen cacibinsakin jos ois saanut ikänsä puolesta ottaa niitä vastaan....:) Luva esiintyi aika karvattomana versiona ja tuomarikin tuumasi ettei ole ryhmäkehäkunnossa. Toivottavasti Luva ehtii kasvattaa karvoja hiukan seuraavaan koitokseensa eli messarin voittajanäyttelyihin.

Luva jotenkin niin jotenkin itsensä näköisenä, kuva Johanna Flinck

Toinen viikonlopun sankari oli Unna ja tässä tapauksessa yhtälailla Seijakin, jotka juoksivat Riihimäellä canicrossin sm-kisoissa luokassansa hienosti sijalle 19. (30 koiraa). Parivaljakko aloitti juoksutreenit vasta nyt loppukesästä, joten ei hullummin :) Hyvässä opissa ovat olleet, koska RPKK:n edustajia löytyi melkein joka sarjasta kärkisijoilta.

Unna ja Seija vauhdissa!  Kuva Maria Järvinen

Muutenhan elämä tuntuu tällä hetkellä pyörivän tuon sikainfluenssan ympärillä. Viime viikolla sairastuin siihen itse, Tamiflun myötävaikutuksella sen kanssa pääsi aika vähällä. Tk henkiläkunta sai rokotukset mennä viikolla (paitsi minä kun olin kipeena) ja eilen aloitettiin raskaana olevien ja muuhun hoitohenkilökuntaan kuuluvien rokotuksilla. Aika haipakkaa oli siellä tytöillä ollut; jono oli kiertänyt kakkoskerroksesta alakertaan ja kovasti vielä pihalle asti...huhheijaa. Saa nähä missä vaiheessa sinne itse joutuu rokottelemaan, jossain vaiheessa ihan varmasti. Ens vkonlopusta lähtien rokotetaan myös la+su. Epidemiavo:lle menen huomenna ja ens su lupauduin myös menemään. Saapahan tällainen 8-16 arkisin työntekijä nautttia hiukan myös sunnuntailisistä. Ei sillä, että vuorotyöhön haluaisin, en todellakaan!!! Nautin niin tällaisesta elämästä, jota voi suunnitella pidemmällekin kuin 3 vkoa eteenpäin.

Napin ilmoitin 7.11 Kajaaniin kolmeen agikisaan, samoin ois tarkoitus kisata Kemissä seuraavana vkonloppuna yhteensä 6 starttia. Nythän ei tietty pystytä vaan treenaamaan yhtään ennen Kajaania, koska juoksu jyllää. Ei muuten, mutta aloitin harjoittelemaan A:n kontaktia 2/2-tyyliin, ja se on aikalailla vielä vaiheessa. Viime kisoissa elokuussahan se alkoi hyppimään aalla kontaktien yli. Eihän se tietty ois järkevää kisata vielä, ku se ei tuota aata handlaa, mutta kun en ole järkevä niin ei voi muutakaan tehdä :) Sitten Kemin kisojen jälkeisenä vkonloppuna ois Torniossa tokokisat ja sitten se alkais olla siinä. Jos en sitten mene vielä viimeisenä vkonloppuna Ouluun....Mutta joulukuussa ei kisata vaan treenataan vaikka nyt sitä A-estettä.

No siinäpä ne akuuteimmat asiat...

kun tuli reilu kk etuajassa ja pilas meidän suunnitelmat! Eli Nappi aloitti viime viikolla juoksunsa ja nyt meiltä jää ens vkonlopun tokoskaba väliin, ihan tahallaan sen teki...Ullan kans oli tehty hyvät suunnitelmat päivän ratoksi; Hapitsulle shoppailemaan ja syömään HYVIEN kisojen jälkeen. Ja huonojenkin kisojen jälkeen ois kyllä sama suunnitelma ollut :) No ilmotin sen sitten seuraaviin kisoihin marraskuulle, ehtiipähän treenata hiukan enemmän. Tuli taas nuo kisat niin yllättäen (ilmotin elokuussa), että hopsista keikkaa kun taas jäi viimetippaan nuo treenikuviot. Luoksetulon pysäytyksen olen aloittanut ottamaan käsimerkillä, kun suullisellä käskyllä seisomiset tahto alkaa venähtään vähän turhan pitkiksi. Hyvin näytttä toimivan tuo käsimerkki, tosin olen käyttänyt sitä vielä suht lyhyillä matkoilla. No ekan kerran tein kokonaisen luoksetulon pysäytyksineen eka kokeissa, joten oishan tuon kerennyt kokeilemaan pitkällä matkalla sitten kisoissakin. Samoin niitä kurjia kaukoja olen yrittänyt aina välistä työstää ja onnistunutkin jollain lailla, mutta en ihan toivotulla kuitenkaan. Nyt se koira ei enään etene vaan peruuttaa...kumpikohan on vakavampi virhe..? Ruudun treenaaminen on jäänyt ihan muutamaan kertaan, sehän meillä meni elokuus kisoissa nollille. Sitä on nyt pakkko treenata!

Muuten elämä on ollut aika haipakkaa viime aikoina. Reilu viikko sitten oltiin valmiusryhmän kanssa kolmen päivän reissu Saariselällä pelastuspalveluseminaarissa. Lystiä oli jälleen kerran, rankkoja reissuja nuo pelastusreissut...Pari päivää olin kotona ja sitten lähettiin tyttöjen kans varaslähtönä Leville, missä meillä oli to-pe työnjakohankkeen loppuseminaari. Loppukuusta saadaan sitten todistukset ja sen jälkeen näyttöjen anto. Joka tosin tällä hetkellä on hiukan jäissä, koska ei olla päästy työantajan kanssa yhteisymmärrykseen palkankorotuksesta. Meille siirtyisi koulutuksen jälkeen liuta lääkärien töitä, mutta siitä ei olle valmiita maksamaan juuri paskaakaan. No tällä viikolla olisi pari tiukkaa palkkaneuvottelua, saa nähä eteneekö asia yhtään.

Ai niin aloitin ekaluokkalaisen vanhemman oikeudella lokakuun alusta osittaisen hoitovapaan ja teen nyt kuuden tunnin päivää. Aika juhlaa! Työpäivän jälkeen kerkeää tehdä jotain muutakin kuin siivota ja laittaa ruokaa. Tätä lystiä jatkuu nyt toukokuun loppuun  jos ei konkurssi tule :) Tipsulla on alkanut koulu luistaan hyvin ja siitä on kasvanut parissa kuukaudessa jo iso tyttö.

Mitähän muuta? No Ruusu on aloittanut Vinskin kanssa agilityharkat ja merkit näyttävät, että siitä tulisi parempi agilitykoira kuin Napista...mikä ei tietenkään lupaa vielä mitään :) Nopea se on kuin gepardi ja ketterä kuin pantteri... Mutta onhan tässä onneksi vielä paljon aikaa ja mahdollisuuksia pilata se...:)

Nyt Sinkkuelämän pariin, se on moro!

Eipäs olekaan...palasin lisäämään pari kuvaa

Laitetaanpa pari kesäkuvaa

Nappi Punkalaitumen mökillä (ja vähän Ruusuakin näkyy)

Meidän perheen tytöt laiturilla

Syyslenkillä koko jengi. Minnillä alkaa jo ikä näkymään, pullerosta on enää muisto vain. Alkanut vanhus kuivumaan ja kuihtumaan, mutta muuten pirteästi porskuttaa