Johan se kohta on tämäkin kuu mennyttä elämää, joten katsastetaanpa oliko hyvä vai huono kuukausi.. :)

Viimeksi taisinkin kirjoittaa siitä Hiturin kurssista vappuna, joten ei siitä enempää.

Kuun puolivälissä käytiin Raahessa juhlistamassa mummelin 60-vuotispäiviä ja napattiin se samalla mukaan viikoksi roihin viettämään laatuaikaa meidän kanssa, toisinsanoen lapsenvahdiksi :) Ei vaiskaan. Sen oli tarkotus tulla Tipsun sirkuskoulun loppujuhlaan ja tyttöjen kevätjuhlaan, mutta kevätjuhlat siirrettiin seuraavaan viikkoon. No sirkuskoulun juhlissa käytiin ja rahastuksen maku niistä pirskeistä jäi. Ja muutenkin se koko sirkuskoulu on ollut pettymys, vaikka Tipsu siellä mielellään on käynytkin, joten taitaa jäädä pois kuvioista ens syksynä.

Seuraavana viikonloppuna oli oman kerhon agilitykisat, jossa Nappi starttasi neljä starttia. Tuomarina oli Jari Tienhaara, joka oli suunnittellut haasteelliset, mutta kivat radat. Eka radalta Nappi sai nollan ja tuli vitoseksi, mutta loput radat meni enemmän tai vähemmän pieleen. Ois kannattanut saada niiltä radoilta nollia, koska ois ollut se nollavoitto käden ulottuvilla, sen verran vähän niitä nollia tuli. Oisko pari vikaa rataa mennyt peräti niin ettei tullut ainoatakaan.

Napin meno oli vähän kohmeista ja muutenkin oltiin vähän hukassa koko ajan. Liekö ollut sitten jo silloin juoksu alkanut, koska heti alkuviikosta se nuoleskeli itteään sen verran ahkeraan, että piti peräpäähän kurkistaa ja todeta naisten vaivojen alkaneen. Meinaa nämä juoksut mennä huomaamatta ohitse, kun ei näistä oikein kukaan tiputtele lainkaan ja kun ei urosta ole talossa asiasta ilmoittamassa. No se tiesi sitä, että tämänpäiväiseksi suunnitteltu voittajaluokan korkkaus jäi sitten tekemättä. Ois kyllä poltellut mennä kisaamaan tänään kun olin kisoja kattomassa!

Pappa kävi hakemassa mummon Raaheen ja jätti Minnin meille joksikin viikoiksi, kun oli reissuun lähdössä. Hyvin on eläkeläinen laumaan sopeutunut, eikä jaksa irvistellä enään kummoisesti noille vihaamilleen schapeille. Minni täytti huhtikuussa 13 vuotta ja pikkuhiljaa alkaa meno muuttua jäykemmäksi ja väsy tulla pidemmillä lenkeillä. Samat  lenkit se kuitenkin kiertää kuin muukin lauma, koska oon sen verran laiska eikä aikakaan riitä niitä erikseen lenkkeilyttämään. Ollaan nykyisin lenkkeilty aika paljon  tuolla Ounasvaaran päällä kallioilla, joissa ne leikkii tyttöjen kanssa vuorikauriita. Oon nääs nykyisin melkein niinkuin yh, kun Vinski aloitti Prismassa parin kk pestin. Nyt ekassa neljän viikon listassa ei yhtään aamuvuoroa, vaan työt loppuu aina klo 21. Eli tytöt saavat taas kyllästymiseen asti koirahommia, kun joutuvat kulkemaan mukana lenkit, harkkojen vedot ja omat treenit...Niitä ei kauheesti nuo koirahommat kiinnosta, Tipsu ilmoitti heti kun oli puhetta agilitykisoista, että hän ei sitten ainakaan lähde niitä katsomaan. Taika nyt sitten tuli papan kans yhden startin katsomaan. Niinhän se oli Apin Nettekin (7 v) ilmoittanut, kun oli ollut puhetta, että se ois Apin mukana kesän koiranäyttelyissä ettei halua lähtä mukaan "kun en mää äiti oo yhtään koiraihmisiä"... On saanut sekin vissiin yliannostuksen koiria.

No joo. Agilitykisojen jälkeisellä viikolla eli siis tällä viikolla oli suunnitelmissa helatorstain Rovaniemen ryhmänäyttely. Api tuli keskiviikkona meille Cinin, Gian ja tyttöjen kans. Ja Napin nappuloista ekaan näyttelyyn osallistuivat Ruusu, Unna ja Täplä. Pieniä sulkeisia ollaan pentusten kanssa tehty ja sen kyllä huomas; kaikki esiintyivät todella hienosti! Tuomarina toimi Leni Finne, joka olikin tiukka tätskä, ei mikään eri-automaatti. Ruusu sai luvan olla ekana arvosteltavana ja sai arvosanan silakka. Eli toisin sanoen H tulla tupsahti, koska on niin kaitanen vielä ja sitä kapoisuutta korostaa vielä se, että se on heittänyt kaikki karvansa.  Ja sanoi tosiaan vielä, että se on tuommoinen silakka! Se  oli kyllä aika hauskasti sanottu ja allekirjoitan sen itsekin silakaksi. Se taitaakin olla sellainen käyttölinjainen schapendoes :) No Ruusu jää nyt bodaamaan itseään ja palaa kehiin kunhan muistuttaa schapea.

Sitten oli vuorossa Unna, joka sai EH:n kera hyvän arvostelun. Mitään muuta moitetta ei tuomari löytänyt kuin lättänät käpälät. Unnahan on aina ollut semmoinen karhunkäpälä, pienestä lähtien erottunut porukasta valtavilla räpylöillänsä. Unna esiintyi todella hienosti ja malttoi jopa antaa tuomarin katsoa hampaat ilman suurempia nuolemissessioita; ihmiset on niin ihania! No Unnasta tuleekin isona hakukoira, joten täytyyhän niistä etsittävistä tykätäkin. Pikkulinnut ovat laulaneet, että Unna onkin todella reipas pieni hakukoiran alku!

No sinne näyttelyyn. Eli kolmantena menin kehään Täplän kanssa, josta tuomari tykkäsi sen verran, että antoi ERIn! Ja koska kävi loppupeleissä niin ettei muut ERIä saaneet kuin se, niin siitä tuli myös ROP ja nappasi ekan sertin! Onnea vain sinne Koskenkylään!. Täpläkin sai hyvän arvostelun, mutta oli taas ääripäänä tuomarin makuun hiukan liian vankkarakenteinen. Ryhmäkehässä käytiin pikavisiitillä, mutta hienosti Täplä jaksoi esiinytä pitkän odottelun jälkeenkin. Nyt pitää alkaa plaraamaan näyttelykalenteria, vai mitä Sirpa ;)

Neljäntenä junnunarttuna oli ihastuttava ruskea tyttönen Zibelle Ruotsinmaalta. En ole aikaisemmin ruskeaa schapea nähnyt ja ainakin Zibelle oli todella kauniin värinen. Muutenkin varsin näppärän näköinen pakkaus, josta povailin päivän voittajaa, mutta tällä kertaa näin päin.  

Apin bordercollie Gia oli myös ROP saaden viimeisen sertinsä, enää puuttuu luonnetestitulos, jotta siitä saadaan FIN MVA.

Pitäsköhän sitä tänne taas jotain rustata. Huhtikuu oli ja meni kauhiata vauhtia. Koirarintamalla ei tainnut tapahtua mitään uutta ja ihmeellistä. Treenattu ollaan Nappulan kanssa jonkin verran, mutta suurin treeni-into lopahti sen suhteen kun huomasin ettei sinne sm-kisoihin nyt päästäkään. Kerran vkossa ollaan käyty ohjatuissa treeneissä, mutta omatoiminen treenaus on kyllä jäänyt. Hyvin tuo Nappi on treeneissä kulkenut, sille on tullut sellaista tekemisen asennetta, eikä vaan hiihtänyt nöyrästi sinne minne ohjattu. Hyvä koira! Nyt ois omat agikisat parin vkon päästä ja sinne pitäis alkaan psyykkaan itseä, ettei menis rata vaan ihan juoksenteluksi. Eli alan hokemaan mantraa "Nappi voittaa kaikki" 50 kertaa päivässä niin pakkohan sen on sitten voittaa...

Ne kauheat tokokisatkin lähestyvät 3 vkon päästä ja pakka alkaa hajoamaan päivä kerrallaan enemmän ja enemmän. Eilen luin sääntökirjasta voi-luokan liikkeet ja hokasin ettei siellä olekaan liikkeestä maahanmenoa ja seisomista vaan liikkeestä istuminen! JJJUST! Sitähän me ollaankin treenattu...not. No eihän se auta ku aloittaa se treenaaminen. Kyllähän me sitä harjoiteltiin sillon pari vuotta sitten BH-kokeeseen, joten eiköhän se tästä. Kävin treenaan Apin kans vappuna ruutua vieraassa paikassa (ollaan siis treenattu vaan hallilla ja tiellä, joissa se sujuu varsin mallikkaasti) ja mitä tapahtui. Eihän se hoksannut lainkaan mikä oli jutun juoni, hiimaili vaan siellä nuuskutellen, argh! Kaukoissa ollaan palattu ihan alkeisiin, lähetä vaan asennonvaihtoja ku alko edistään niissä. Tunnaria ei olla vielä ikinä tehty kokonaisena liikkeenä, vaan tarttee vielä reilusi apuja. Niin ja se ikuinen  murheenkryyni seuraaminen ja perusasennot. Hyvältä kuulostaa, kisoihin siis kolme viikkoa aikaa!!Treeniä, treeniä, treeniä.

Oltiin muuten viikonloppuna Hiturin toko-kurssilla, joka oli taas oikein opettavainen. Ilmotin Vinskin Ruusun kans sinne, jos se sais motivaatiota tuohon koirankoulutukseen ja hyvin on ainakin vielä toiminut. Kurssista siis kaksi päivää...ja  Vinski treenannut joka päivä pikku tuokioita, hyvä poika! Mun pitäs omaksua kans nuo pikku tuokiot. Oon sellainen peruslaiska treenaaja ja silloin kun saan aikaiseksi treenata niin silloin kans treenataan! Eli teen aivan liian pitkiä treenejä. Onneksi Nappi on motivoitunut tuohon hommaan ja se kyllä jaksaa tehdä, mutta silti pitäis saada niitä paloiteltua. Toki silloin tällöin pitkät treenit on ihan paikallaan.

Laitan vielä pari kuvaa viikon takaiselta pentutreffeiltä. Paikalla Unna, Täplä ja Ruusu. Samainen kolmikko on ilmoitettu helatorstaina paikalliseen ryhmänäyttelyyn.

Täplä

Unnasta ei saatu oikein kunnon seisomakuvaa, joten laitetaan pääposet ennen ja jälkeen sisarusten tapaamisen...

ENNEN

JÄLKEEN

Emmakin (High Volts Honeysuckle Rose) kävi pyörähtelemässä näyttelykehässä pentunäyttelyssä Hgissä 4.4. Hienosti oli tytöllä kehässä mennyt, sillä tuloksena oli KP ja PNP2. Eli Emma kisasi isojen pentujen ainoana ja sitten kun kisasi parhaasta narttupennusta pienempien pentujen kanssa niin sijoittui toiseksi. Narttuja oli yhteensä kolme. Onnea kovasti Emmalle ja Helenalle! Ja onnitttelut myös Rop-pentu Wunjolle ja VSP-pentu Walmalle!!

Tässäpä vielä Emman varsin mukava arvostelu:

Good puppy in type & proportion. Very typical coat & colour. Very good head in shape & proportions. Moves with typical guit, but narrow behind. Topline should improve.

Emma vilkuttaa

Mitähän meille muuta kuuluis? No toissaviikonloppuna käytiin Nappulan kans Vöyrissä agikisoissa metsästämässä niitä hiivatin sm-nollia. Eka radalta tuli tuloksena 1,04...siis jos ois mennyt 5 sadasosaa nopeammin niin ois saatu se nolla...Meillä alkaa olla jo noita 1 piste jotain-tuloksia jo aivan riittävästi!!Seuraavalle radalle vedätin koiraa sitten enemmän ja nollalla mentiin kolmanneksi viimeiselle esteelle, jonka suoritti väärin eli hylsyhän se sieltä tupsahti. Vika rata kans hyl, rata lähti pieleen heti alusta, jossa koira karkas radalle. Että semmoinen reissu. Semmoisen tunnelman se jätti ettei tänä vuonna taideta niihin sm-kisoihin päästä eli ei tulla kiertämään kisoja niin paljon kuin olin suunnitellut. Huhtikuussa ei kisata lainkaan. Toukokuussa ois sitten happeningiä senkin edestä. Agilityä, tokoa, näyttelyä, ehkä luonnetesti?

Treenattu ollaan kuitenkin aika tiiviisti koko maaliskuu ja huhtikuussa jatketaan samaa rataa. Rupeaa vaan tuo koira olemaan jumissa, joten pitäis taas käydä hierojalla mutka. On se niin paljon jäykempi otus kuin Ruusu, joka on yhtä makaroonia.

Mulla alkoi eilen viikon LOMA, joten elämä on juhlaa! Tänään lähdetään tyttöjen ja koirien kans Raaheen, Vinski tulee sitten loppuviikosta perässä, kunhan kouluhommilta joutaa. Tänään käydään vielä pikatreenit hallilla ennen kuin lähetään ajeleen. Ja jos kävis jäällä vielä käppäilemässä koirien kans, koska on niiiiin ihana ilma.

Laitanpa vielä pari kuvaa

Katso kenguru loikkaa...

Lentävä hollantilainen

Ruusullakin kaikki neljä jalkaa maassa

Tytöt teki lumilinnan

No niin, tässäpä nämä luvatut Luvan "voittokuvat"

Söpö kuin sika pienenäYlpeä kehänkiertäjä

Nyt on taas historian kirjat vavisseet kun eka High Volts-kasvatti kävi virallisissa näytelmissä!!No Luvahan se ehtiväisenä kerkes tämän tempun tekemään eikä lainkaan huonommin suoriutunutkaan sillä oli Tampereen KV-näyttelyn ROP-pentu!!!HYVÄHYVÄ!Onnea Jossu ja Luffe!Luva oli esiintynyt hienosti (ja parempi olikin kun sille oli Cruftista asti hommattu näyttelyhihna;)) ja ollut reipas oma itsensä. Eikä ollut moksiskaan näyttelyhulinoista vaan täysillä menossa mukana. Tuomari oli kehunut sen kuonosta hännänpäähän ja oli kuulemma hyvin lovande pentu :) Kuvia Luvasta tulee myöhemmin kunhan niitä jostain käsiini saan. Muuten tämä ruotsalaistuomari oli vetänyt aikalailla kotia päin ja VSP ja ROP olivatkin tutun ruotsalaistädin koiria.

Tämä hieno Luvan uutinen kyllä piristi päivää kummasti ja innostuin jopa kouluttamaan Nappia. Mulle iski päivällä ennen schape-kehää semmoinen kauhee tunne, että jospa se Luva onkin vain omaan silmään nätti ja se potkitaankin kehästä ulos jonkin vakavan rotumääritelmäpoikkeavuuden kera...No onneksi sellaista ei löytynyt :)

Niin Napin kans kävin tiellä treenaan ruutua ja menikin ihan mallikkaasti ilma palkkaa ruudussa. Tähän astihan sillä on aina ollut palkinto siellä, joten edistystä on siis tapahtunut. Ruutu oli sijoitettu meidän auton lähelle ja kun pysäytin Napin ruutuun niin Vinski naksautti ja heitti namin sille ja kutsuin sitten samantien pois. Kolme toistoa näin ja viimeinen makupalakupilla. Ja kaikki onnistui, ruksi seinään!

Sisällä treenattiin vielä kaukoja, tunnaria ja perusasentoja ja askeleita. Kaikki muut meni yllättävänkin hyvin, mutta tuo perusasento on ihan hanurista! Se istuu aina ja iänkaikkisesti liian eteen enkä saa sitä varmaan ikinä toimimaan oikein. Oisinpa ollut viisas ja opettanut sen oikeaan asentoon, mutta olin aikoinani tarkka vain siitä, että istuu suoraan. Taidan tyytyä siihen, että se istuu liian edessä ja siis myös seuraa liian edessä ja tämän myötä tyydymme vain huonompiin pisteisiin kisoissa. Eihän me Suomen huipulle olla pyrkimässäkään, mutta en tiiä karsiiko tuo perusasentovirhe myös sen TVA-haaveen??

Ilmoitin Napin 28.3 Vöyriin agikisoiohin. Siellä on kolmosille kolme starttia. Huomasin nimittäin,että ne SM-skabat lähestyy vähän liian nopeasti ja meillä on siis tosiaan vain se yksi sm-nolla. Ja vielä kuusi pitäisi saada ja tietty se tuplanollakin. Nyt ei auta muuta kuin painaa täysillä kisoja toukokuun loppuun asti. Huhtikuussa ei juuri kisoja ollut siis suht lähiseudulla. Pääsiäisen jälkeen Oulussa 4 kisaa, toukokuussa Oulussa, Roissa ja Keminmaalla. Ja Kokkolassakin olis, mutta samana päivänä ois ryhmänäyttely täällä ja oli aatellut tuon Ruppanan sinne ilmoittaa. No pitää katsoa nollatilannetta silloin ja hädän tullen mennään sitten sinne Kokkolaan.

Toukokuun lopulla pitäis korkata myös se eka voi-luokan kisa. Se kyllä jännittää, varsinkaan kun en ole kunnolla perehtynyt vielä edes mitä kaikkia liikkeitä siellä olikaan saati sitten opetellut sääntöjä...

Ja toukokuussa ois myös täällä Roissa luonnetesti, jonne vois Napin viedä, jollei sinä viikonloppuna ollut mitään kisoja.

Eli rahareikiä löytyy...No onneksi tuo Vinski valmistunee hyvällä tuurilla huhtikuussa (työttömäksi?) luokanopettajaksi niin voi kustantaa mun harrastuksen :) No onhan se Vinskikin vähän sitä Ruusua koulinut ja ihan hyvällä mallilla on. Siis Vinski jaksaa kunnolla opettaa noita perusjuttuja eli esim. perusasento on tsiljoona kertaa parempi kuin Napilla. Ruusu on muutenki niin erilainen koulutettava kuin Nappi, kun se ei ole sellainen höyry ja keskittymiskyky on parempi. Mutta hyvä agilitykoira siitä tulee siis tuosta se nopeudesta päätellen. Siis se on ihan sikanopea ja ketterä! Napin juoksu näyttää ihan hidastetusta filmistä sen rinnalla, Ruusu ottaa sen juoksussa kiinni ihan heittäen. Siinä on Vinskillä hommaa aikanaan agilityradalla pysyä sen perässä. Tai nimenomaan perässä se pysyykin:)

No niin, nyt tämä onnellinen kasvattaja lähtee lueskelemaan ja syömään lauantaikarkit loppuun.